Sortokaudet ja eduskuntauudistus 1906

Sortokaudet:

Venäjä vahvistui 1800-l lopulla ja alkoi yhtenäistää alueitaan. Myös Saksan yhdistymisen luoma uhka ja venäläisten nationalismi vaikutti venäläistämistoimenpiteisiin. Suomalaiset kokivat autonomian kaventumisen sortona ja koettivat eri tavoilla vastustaa venäläistoimenpiteitä (adressit, aktiivinen vastarinta, passiivinen vastarinta ja taide). Ensimmäinen sortokausi 1899–1905 päättyi pakon edessä, kun Venäjä kärsi tappion Japanille ja ajautui yleislakkoon.

Aktiviisia kansalaisia & eduskuntauudistus & toinen sortokausi

1800-luvun uudistukset (mm. kulttuurituotteet, teollistuminen, koulutus, kieliasetus) aktivoivat ”heräävää” suomalaista yhteiskuntaa. Älymystö muodosti puolueita (aatteellisia järjestöjä jotka vaikuttavat valtakunnallisella tasolla yhteisiin asioihin), joista ensimmäiset syntyivät kielikysymyksen ympärille: fennomaanit puolustivat suomenkielen asemaa; svekomaanit vastustivat. Myöhemmin fennomaanit jakautuivat vanhasuomalaisiin(myötäilivät venäläisiä) ja nuorsuomalaisiin (puolustivat autonomiaa). Kielikysymyksessä puolueetonta kantaa edustivat liberaalit (vrt. vapausaate). 1900-l alussa työläisten puolta alkoi pitää Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue (SDP) ja maaseudun epäkohtiin kiinnitti huomiota Maalaisliitto.

Kansan koulutustaso, vapaa-ajan määrä ja elintaso nousivat hiljalleen, mikä mahdollistivat vaikuttamisen ja harrastamisen järjestöissä /yhdistyksissä (voittoa tavoittelematon, valtiovallasta riippumaton, keskittyy yhteen asiaa/ongelmaan). Suosittuja olivat mm. raittiusseurat, vapaapalokunnat ja urheiluseurat.

Venäjän lakoissa heikentynyt tsaari taipui tekemään 1905–1907 uudistuksia sekä Venäjän (duuma) että Suomen alueen hallintoon. Suomessa siirryttiin, erityisesti työväen vaatimuksesta, vuonna 1906 kansanedustajalaitokseen, jossa kansa valitsee edustajansa yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella. Aikaisempi keskiaikainen valtiopäivä-järjestelmä perustui säätyihin ja varallisuuteen. Ensimmäiset eduskuntavaalit 1907 muuttivat Suomen alueen poliittista kenttää: ennen ilman äänioikeutta olleet työläisiä edustanut SDP nousi Suomen suurimmaksi puolueeksi. Ruotsinkielen asemaa puolustanut RKP koki suurimman tappion. Naisten ääni- ja ehdokasoikeudella – maailmassa ensimmäistä laatuaan! – oli merkittävä rooli SDP:n vaalivoitossa.

Toisen sortokauden (1908–1917) alkaminen haittasi merkittävästi uuden demokraattisen järjestelmän toimimista tsaarin mm. hajottaessa eduskunnan. Uudistuksien tyssääminen sai monet pettymään demokratiaan. IMS myötä Suomi julistettiin sotatilaan, mutta venäläistämistoimenpiteitä jatkettiin. Sorto ja sotatila herättivät suomalaisissa ajatuksia itsenäistymisestä, jota varten lähettiin nuoria miehiä hankkimaan sotakoulutusta Saksasta. Jääkäreillä olikin merkittävä rooli Suomen tulevissa käännekohdissa

Suomalaisen yhteiskunnan ”herääminen”, sortokausien aiheuttama paine sekä ensimmäisen maailmansodan tarjoama mahdollisuus olivat niitä tekijöitä, jotka mahdollistivat Suomen itsenäistymisen vuonna 1917.

——————————————————————————————————————–

Helsinki 1900-luvun alussa: